Minulla on neljä lasta, loppuhuipennuksemme on 11 kuukautta ja varsinainen hurmaus. Olen lasten kanssa kotona, mutta marraskuussa opintoihini liittyen teen pienen ekskursion takaisin työelämään harjoittelussa ja sinne tarvitsen pienen olkalaukun, jossa jemmautuu ja kulkee mukana puhelin ja avaimet. Facebookin ommeltujen vaatteiden kirppikseltä ostin tämän vahvasta puuvillasta tehdyn kassin, just täydellisen. Sitten oli vielä näitä keraamisia pöllöjä ja sitten tää Hurmaus Loppuhuipennus nukkui tänään ruhtinaalliset päiväunet ja siinä se oli, sauma.
Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sitten tuli tämä ...
 |
| Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että ompelussa minua vie raskas kaasujalka ja hyvin suurpiirteiset ja ronskit otteet. Olen ommellut aktiivisesti noin vuoden, joitain vuosia sitten kolmikymppislahjaksi itselleni päätin opetella ompelemaan. Traumat muun muassa harsimisesta ja saumojen silittämisestä piti kuoria ensin irti. Kukaan ei tule tarkastamaan nurjia puolia, hah! Ja silloin alkoi vapaus :D ! Mutta tähän laukkuun takaisin. En ole koskaan ommellut sellaista aikaisemmin. Halusin tehdä vuoritetun laukun, tai oikeastaan sellaisen, jonka voi kääntää jos eka kuosi ei mätsää vaatteisiin - tai fiilikseen. Se sitten liittyy siihen, että kukaan ei tule katsomaan ompeluksieni nurjia puolia ja sainkin himon ommella nurjasta puolesta myös oikean. |
 |
Kukkuu!  Tämä kangas on huippu. Se on Marianne Valolan Naistenpäivä,joka tekee mind twistin Suomen suosituimmalle kirosanalle ja muuttaa ruman kauniiksi. Tekee tyhmän kiroilun tyhjäksi. Olen tehnyt muuten tästä kankaasta kravatin mun miehelle.  
Oli siellä sitten myös tämmöstä kangasta ja tällainen kani. Ihmemaan Kani on Tallinnan tuliainen.
Ne Hurmauksen päiväunet oli joo pitkät, mutta joo, ei nyt ihan niin pitkät että tästä olisi vielä valmista saanut.
  
Ai niin! Oli siellä ompelukoneen sisuksissa saksittua Marimekkoa ja Viljamin puotiakin! Hups, tuli sieltä tämmönenkin.
  |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti